Mitäs sitä kieltämäänkään. Tahdon olla luurangonlaiha, olen jo pitkään tahtonut - ja laihtunutkin lähemmäs 15 kiloa. Tällä hetkellä yritän piilotella tätä ruokavammailua vanhemmiltani, mutta olen jo itse hyväksynyt sen tavallaan osaksi itseäni. Täällä blogissakin tulen siis varmaan jauhamaan kyseisestä aiheesta, eli toivottavasti ketään ei häiritse se. Olen edelleen tosiaan normaalipainoinen (173/68), mutta haluaisin olla alipainoinen, 55 kiloa... Painoindeksini olisi silloin juuri 18,4, eli hikisesti alipainon rajan tuolla puolen. Toivon että osaan olla tyytyväinen sitten kun tuohon painoon pääsen, vaikka uskon että näen vielä silloinkin itseni lihavana... :P
Semmoinen olo on etten tuu taaskaan saamaan unta koko yönä mutta oikeestaan se ei häiritse. Nyt on just sellainen hyvä kirjoitusfiilis päällä, niin miksikäs sitä ei sitten kirjoittaisi kun se kerrankin onnistuu. ;) Ja kun ei mulla tässä siinäkään mielessä hätää ole että univelkaa ehtisi kauheasti kertymään, nukuin koko päivän ja on viikonloppu ja sen ylikin aikaa kääntää rytmi taas kohdilleen. Sitten kun sairasloma loppuu 18. päivä, niin haen varmaan johonkin työkkärin pajoille tai sitten aikuislukioon hoitamaan niitä muutamia kursseja pois alta... Sellainen fiilis että tarvitsisi taas jotain tekemistä, kun uhkaa taas tää elämä mennä tähän että nukun ja syön ihan miten sattuu ja istun vaan himassa dataamassa tai oon kavereiden kanssa ryyppäämässä. Ei sillä etten tästä elämäntyylistä tykkäisi, mutta ikävä kyllä sillä ei vaan elä. :D Pitäis saada joko duunia tai opintotukea niin sais pidettyä tän kämpänkin tässä eikä kaikki ihan karkaisi käsistä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti